Kuva: bit.ly/WT4xpD
Kuva: bit.ly/WT4xpD

Tetrakalat (Characiformes) on kalojen lahko, johon kuuluu tuhansia eri lajeja. Tetrakalojen lahkoon kuuluu useita eri heimoja, joista yleisimmät akvaariokalat kuuluvat joko tetroihin (Characidae), sukkulatetroihin (Lebiasinidae) tai tapparakaloihin (Gasteropelecidae). Tetrakalojen heimoon kuuluvat myös pahamaineiset piraijat (Serrasalminae), mutta joita ei akvaarioissa pidetä.

Tässä artikkelissa käsitellään pääosin tetrojen heimoa, johon suuri osa akvaariossa kasvatettavista tetrakaloista kuuluu. Heimoon viitattaessa käytämme nimitystä tetrat, lahkoon viitattaessa puolestaan nimitystä tetrakalat. Tetrakalojen taksonomia on vaihtunut uuden tutkimustiedon myötä runsaasti, joten tilanne lahkojen, heimojen, sukujen ja lajien suhteen on hieman sekava.

Esiintyvyys luonnossa

Suurin osa akvaariokäytössä olevista tetrakaloista on kotoisin Etelä-Amerikasta, erityisesti Brasilian, Guyanan, Surinamin ja Bolivian alueelta. Tetroja elää kuitenkin lähes koko Etelä-Amerikassa, Keski-Amerikassa sekä Pohjois-Amerikan eteläisissä osissa. Myös Afrikassa elää joitakin tetrakaloihin kuuluvia lajeja, jotka ovat saaneet suosiota akvaariokaloina.

Miksi akvaarioon?

Tetrat ovat suosittuja akvaariokaloja monesta syystä johtuen. Tetrat ovat pieniä parvikaloja, joten parvikaloja haluttaessa ne ovat melko luonnollinen vaihtoehto. Ulkomuodoltaan tetrat ovat usein kauniita ja koristeellisia, ja tämä kauneus korostuu vielä usein ryhmässä. Monella tetrallaon jokin tietty ominaisuus tai väritys, joka tekee siitä haluttavan ja mielenkiintoisen akvaarion asukin.

Kaloina ne ovat melko rauhallisia ja kilttejä, lukuunottamatta joidenkin lajien tapaa näykkiä hitaasti uivien ja suurieväisten lajien eviä. Tetrat ovat myös helppohoitoisia ja sopeutuvat monenlaisiin olosuhteisiin, joten monet niistä sopivat myös hyvin aloittelijoille.

Vaatimukset

Tetrojen lajikohtaiset vaatimukset riippuvat täysin valitusta lajista, mutta joitain yleistyksiä vaatimuksista voidaan tehdä. Vaatimukset kuitenkin vaihtelevat lajeittain, joten luethan valitsemasi tai harkitsemasi lajin kuvauksen huolellisesti ennen ostopäätöksen tekemistä.

Kuva: bit.ly/ZXC8eA
Kuva: bit.ly/ZXC8eA

Suurin osa tetroista on parvikaloja. Erityisesti kaikista pienikokoisimmat tetrat vaativat parven, jotta ne eivät tuntisi oloaan epäkotoisaksi ja uhatuksi. Useimmiten parven kooksi määritellään vähintään 6 samaan lajiin kuuluvaa kalaa, mutta suositusmäärä parven minimikooksi on noin 10-15 kalaa.

Useimmat tetrat viihtyvät hyvin seura-akvaariossa, jossa ne mielellään menevät akvaarion keskitasoon. Seura-akvaariota suunnitellessa tulee ottaa huomioon, että akvaarioon ei vahingossa valitse tetroja ravinnokseen nauttivia kaloja. Erityisesti pienimmät tetrat ovat saalistajille helppoja uhreja niiden koon vuoksi.

Tetrojen vaatima lämpötila riippuu lajityypistä, mutta usein sopiva keskilämpötila on noin 25 °C. On olemassa kuitenkin tetralajeja, jotka viihtyvät tätä huomattavasti kylmemmässä vedessä (jopa noin 20 °C) tai kuumemmassa vedessä (jopa noin 30 °C). Veden tulisi yleensä olla pehmeää tai keskikovaa, ja pH-arvon tulisi olla välillä 6-7,5.

Ravinnokseen lähes kaikki tetrat kelpuuttavat hyvälaatuisen hiutaleruoan sekä pakastetut tai elävät eläimet. Pienimmät tetrat eivät välttämättä pysty syömään kovin suurihiutaleista ruokaa.

Lisääntyminen

Suurinta osaa tetroista voidaan viljellä melko samalla tavalla, ottaen tietenkin huomioon lajikohtaiset erityisvaatimukset esimerkiksi valaistuksen, veden kovuuden, happamuuden sekä lämpötilan suhteen.

Useimmiten tetroja kannattaa lisätä erillisessä kutuakvaariossa. Ennen kutuakvaarioon siirtoa valittuja urosta ja naarasta tulisi ruokkia hyvin eläinravinnolla, jotta ne vahvistuisivat kutemista varten. Kun kalat ovat vahvistuneet, voidaan ne siirtää kutuakvaarioon, jonka olosuhteiden tulisi tässä vaiheessa olla optimaalisia.

Kuteminen tapahtuu yleensä aamunkoitteessa ja hämärässä valaistuksessa, mutta tähän löytyy aina poikkeuksia. Useimmat tetrat ovat mädinsirottelijoita, joten käytännössä mädin laskemisen jälkeen ne eivät huolehdi jälkikasvustaan millään tavalla.Kutemisen jälkeen vanhemmat tulisikin siirtää takaisin omaan akvaarioon, etteivät ne söisi omaa mätiään.

Poikaset kuorituvat usein noin vuorokauden tai kahden kuluttua, ja lähtevät uimaan noin muutaman päivän tai korkeintaan viikon kuluttua mädinlaskusta. Poikasia voidaan useimmiten niiden lähdettyä uimaan syöttää esimerkiksi artemian toukilla, jotka ovat niille mieluisaa, vahvistavaa ja sopivan kokoista ravintoa.

Tetrakalat

Updated on 2013-05-03T12:49:25+00:00, by attetude.