Kuva: bit.ly/16IG0Fm
Kuva: bit.ly/16IG0Fm

Labyrinttikalat (Anabantoidei) ovat ahvenkaloihin kuuluva alalahko, johon kuuluu myös useita suosittuja akvaariokalalajeja. Suuri osa akvaariokäytössä yleisistä labyrittikalalajeista on kotoisin Aasiasta, erityisesti Intiasta, Indonesiasta, Vietnamista, Kiinasta ja Thaimaasta.

Labyrinttikalat ovat suosittuja akvaariokaloja. Ne ovat usein erittäin näyttävän näköisiä ja helppohoitoisia sietäen monenlaisia vesiolosuhteita. Huonona puolena labyrinttikaloissa on niiden reviiritietoisuus, minkä vuoksi ne eivät aina sovellu kaikkiin seura-akvaarioihin. Labyrinttikalojen kuteminen ja reviirin puolustaminen on mielenkiintoista seurattavaa, minkä vuoksi labyrinttikaloista saakin hupia muustakin kuin sen hienosta ulkonäöstä.

Lajit

Labyrinttielin – hengitystä myös ilmasta

Labyrinttikalojen erikoisuus on niiden labyrinttielin. Labyrenttielimen avulla kalat voivat ottaa happea ilmasta. Tämä mahdollistaa sen, että ne voivat luonnossa elää hyvinkin vähähappisessa vedessä. Tämä mahdollisti myös sen, että aikanaan käytäessä kauppaa Aasian suuntaan, saatettiin sieltä tuoda nimenomaan labyrinttikaloja Eurooppaan akvaarioita varten. Pusukala olikin ensimmäisiä ulkoeurooppalaisia akvaariokaloja.

Labyrinttielin ei poista tietenkään tarvetta pitää akvaarion kunnosta huolta, vaan labyrinttikaloja sisältävä akvaario tarvitsee täysin samoja huoltotoimenpiteitä kuin muutkin akvaariot. Labyrinttikaloja varten kannattaa vedenpinnan ja akvaarion kansilasin väliin jättää noin 5 cm väli, jotta labyrinttikalat pystyvät hyödyntämään erikoista hengityselintään.

Sopivuus seura-akvaarioon ja reviiritietoisuus

Monet labyrinttikalat ovat tunnettuja niiden aggressivisuudestaan. Taistelukalaa on käytetty muinoin kukkotappeluiden tyylisissä kalatappeluissa, joissa lyötiin vetoa kalojen puolesta. Nykyään tälläinen toiminta on tietenkin jo päättynyt, mutta monien labyrinttikalojen aggressiivisuus ei ole hävinnyt mihinkään.

Kuva: bit.ly/15q7eNL
Kuva: bit.ly/15q7eNL

Erityisesti suurempikokoiset kalat ovat tarkkoja niiden reviiristään. Pienehkössä akvaariossa ollessaan kaksi koirasta ottaa helposti yhteen, ja taistelut saattavat päättyä jopa molempien kalojen kuolemaan. Niinpä onkin suositeltavaa, että aggressiivisten labyrinttikalojen koiraita ei laitettaisi yhteen akvaarioon yhtä enempää, ellei tilaa akvaariossa ole sitten normaalia runsaammin.

Vaikka monet labyrinttikalat ovatkin aggressiivisia, voi niitä pitää seura-akvaariossa, kunhan pitää huolta oikeista kalavalinnoista. Aggressiivisten kalojen seurana tulisi pitää suurinpiirtein samankokoisia ja vahvarakenteisia kaloja, joita aggressiivinen kala ei pysty höykyttämään mielensä mukaan.

Kaikki labyrinttikalat eivät kuitenkaan ole aggressiivisia – moni laji on oikeastan melko ujo, ja vain saman lajin urokset saattavat ärsyttää niitä. Tämä pätee erityisesti pienempiin labyrinttikaloihin, joilla ei myöskään kokonsa puolesta ole välttämättä varaa lähteä uhittelemaan isommilleen.

Vaatimukset

Kalojen vaatimukset vaihtelevat kalalajien perusteella, joten kannattaa lukea tarkemmat lajikuvaukset lajikohtaisen tiedon saamiseksi. Jotain yleisiä suuntaviivoja voidaan kuitenkin vetää.

Kasvustoa labyrinttikaloilla tulisi olla suhteellisen runsaasti, erityisesti kestäviä kasveja. Keskimääräisesti mieluisa veden lämpötila labyrinttikaloilla on hieman yli 25 °C. Veden tulisi olla pH-arvoltaan noin 6-7,5 ja kovuudeltaan pehmeää tai keskikovaa. Labyrinttielimiä varten tulee akvaarion vedenpinnan ja kannen väliin jättää hieman ilmaa, jotta ne pystyvät hyödyntämään elintään.

Monet labyrinttikalat vaativat paljon tilaa akvaariolta. Erityisesti silloin jos samaan akvaarioon aiotaan sijoittaa useampia koiraita, tulisi jokaisella koiraalla olla tarpeeksi tilaa oman reviirinsä asettamiseen.

Ruoaksi useimmille labyrinttikaloille kelpaavat laadukkaat hiutaleet sekä elävät ja pakastetut eläimet.

Lisääntyminen kuplapesässä

Labyrinttikalat lisääntyvät uroksen rakentamassa kuplapesässä. Pesät vaihtelevat lajeittan – joillakin lajeilla pesät ovat pieniä ja hutaisten tehtyjä, kun taas osa lajeista rakentaa suuren kuplapesän, jossa on tukena myös ravintoa poikasille tuottavaa kasvustoa.

Kun pesä on rakennettu, uros houkuttelee naaraan parittelemaan pesän läheisyyteen. Parittelun jälkeen mätimunat siirtyvät joko kellumalla tai uroksen toimesta vaahtopesän suojaan, jota uros useimmiten jää vartioimaan. Poikaset kuoriutuvat muutaman päivän kuluessa ja lähtevät pian uimaan. Poikaset ovat aluksi todella pieniä, joten ne syövät tai niitä täytyy syöttää esimerkiksi likoeläimillä. Muita pieneliöitä, kuten artemian toukkia ne pystyvät syömään noin viikon kuluttua.

Labyrinttikalat

Updated on 2013-05-03T13:27:48+00:00, by attetude.